Haaveissa Pasilat!

Olohuoneen riippuvalaisimet ovat olleet pohdinnassa pitkään. Muut kotimme uudet valaisimet hankin kotiimme jo raksan aikana ja niistä visio olikin suht selkeä.

Mutta tuo olohuone. Sinne on suunniteltu kahta riippuvalaisinta sohvapöydän ylle. Koska sohvapöytä on musta, olen mieltänyt että tilaan sopisi parhaiten valkoiset riippuvalaisimet. Tosin musta-valkoinenkin combo voisi sopia ihan hyvin. Mustat ovat ehkä liian tummat ja valkoiset jotenkin raikastaisivat tilaa entisestään.

Tältä olohuone näyttää nyt ilman mitään riippuvalaisimia.

Olohuoneen vieressä on ruokapöytämme, jonka yllä riippuvat Tom Dixonin kuparinväriset kupolivalaisimet.  Olenkin kokenut ettei olohuoneen riippuvalaisimet saisi olla enää niin *blingbling* kun sitä säihkettä löytyy vierestä.

Harkinnassa ovat olleet:

1. Artekin valkoiset "käsikranaatit" A110.
Nämähän olivat mustina ensisijainen vaihtoehtoni niemekkeen yllä oleviksi lampuiksi. Hinta kuitenkin hirvitti (ja hirvittää yhä), joten päädyimme ostamaan niemekkeen ylle Nordluxin MIB7 yksinkertaisen tyylikkäät (ja huomattavasti edullisemmat) riippuvalaisimet Saksasta. Toki pohdin samalla toimisivatko nämä olohuoneessa.

Artekin A110 ryhmänä. Kuva lainattu: hullaannujahurmaannu.blogspot.fi

Itse pidän käsikranaattien lamppuvaihtoehdoista eniten juurikin valkoisen ja messingin liitosta. Nämä sopisivat sävyiltään tilaan, mutta eri metallien olemassaolo isossa tilassa riitelisi ehkä liikaa.


2. Tom Dixon Beat Lights

Tom Dixonin lampuissa on vain sitä jotain, mikä vetoaa allekirjoittaneeseen. Niinpä haikailin jossain välissä myös Beat Lightsien perään. Näissä ihaninta on se, että ryhmästä saa näyttävän ja mielenkiintoisen kun jokainen riippuvalaisin on erilainen.

Tom Dixon Beat Lights in white. www.remodelista.com

Jälleen kerran valkoisen ja messingin liitto on vaan yksinkertaisen kaunista. Ei vaan tahdo istua meidän ison tilan olemassaolevan kuparin kanssa. Ja olisihan näitä saatavilla pelkästään valkoisenakin (kuten A110), mutta jotenkin en pelkästään valkoista halua. Joku juju olisi oltava ja lampun mielellään myös kukkaroystävällisempi.


3. Innoluxin Lambada

Jostain bongasin ihanan suomalaisen valaisinvalmistaja Innoluxin. Heidän valikoimistaan ihastuin kahteenkin valaisimeen, joista ensimmäinen oli Lambada.

Innolux Lambada

Yksinkertaisen siro ja linjakas muotoilu. Näyttävyyttä saa yhdistelemällä eri värejä tai asettamalla riippuvalaisimet eri tasoon. Näistä tuo valkoinen tai musta-valkoinen combo on ollut harkinnassa.


4. Innoluxin Pasila

Sitten näin jonkun kanssabloggaajan postauksen Innoluxin valaisinuutuuksista. Ja Pasilahan se siellä! Voi että kun osui ja upposi. Minähän niin tykkään 60-luvun designista ja tässä valaisimessa vaan on sitäkin modernilla tavalla.

Innolux Pasila valaisin. (divaaniblogit.fi)

Habitare-messuilla kävin kääntymässä Innoluxin pisteellä ja sain varmistuksen siihen, että näitähän meidän olohuoneeseen tulee. Kaksin kappalein ja valkoisena. Valaisimen päällä oleva musta "nuppi" ja johto tuovat kivasti kontrastia ja valaisimen valokupu on leikattu niin ettei valo häikäise silmiin.

Nyt vain odottelen että Pasilat tulevat myyntiin. Ovat kyllä joidenkin valaisinliikkeiden valikoimissa ja myynnissä jo, mutta esim. Kodin1 valimoimissa (joka myy laajalti Innoluxin valaisimia) Pasilaa ei vielä ole näkynyt. Ehkäpä tässä jossain vaiheessa ja viimeistään jouluksi ainakin :)

Mitäpä te olette mieltä? Onko teillä antaa muita hyviä vaihtoehtoja?

Pensasaidan problematiikka

Blogihiljaisuutta on pidellyt vaan on meillä silti touhua piisannut. 

Niistä ehkä merkittävimmät ovat "aitaprojektimme". Nimittäin pensasaita on nyt ollut istutettuna pari viikkoa ja taloa kiertävä rima-aitakin on saatu hienosti aluilleen. 

Meillä on tulevien naapuriemme kanssa yhteistä rajaa n. 40m talojemme välissä. Keskustelimme kesällä, että syksyllä päättäisimme yhteistuumin mitä rajalle istutettaisiin ja hoidettaisiin asia talkoilla pois päiväjärjestyksestä.

Asiastahan tuli ns. "kuuma peruna" tuossa reilu kolme viikkoa viikkoa sitten, kun totesimme että raja-aidan istuttamisen hetki alkaa olemaan käsillä. Noh, että mitäpä siihen sitten laitettaisiin ja mistä tilataan?

Naapurin emännän kanssa otettiin koppi asiasta ja lähdettiin tutkimaan asiaa. Ja kylläpä me aika perusteellinen työ tehtiinkin. Messengeri piippasi kuumana aina ilta ysin jälkeen kun lapset olivat menneet nukkumaan ja kumpikin kartoitti googlen ihmeellisestä maailmasta jos pensasta ja minkälaista kokemuksineen.

Haussa oli:

- max. 2m korkeaksi kasvava pensas
- Kauniit, runsaat kukinnot
- Kaunis syysväritys
- Marjaton
- Myrkytön
- Suht helppohoitoinen

Näitä vaihtoehtoja me pohdimme:

Aronia 

Korkeus: 250 cm.
Lehdistö: Kiiltävä, syksyllä useimmiten loistavan punainen.
Kukinta: Valkoiset, miedosti pihlajalle tuoksuvat kukinnot avautuvat kesäkuussa.
Marjat: Loppusyksyllä kypsyvät mustat marjat soveltuvat mehuksi ja hilloihin esim. omenan kanssa. Mehu tummanpunaista.
Kasvupaikka: Aurinko–puolivarjo, kuiva–tuore, keskiravinteinen. Laji on melko vaatimaton kasvualustan suhteen, mutta se suosii tuoretta läpäisevää multamaata. Marjasato runsain auringossa.
Vyöhykkeet: I–IV(V).
Taimiväli: 90 cm.

Ihan ensimmäisenä mietittiin sitä perinteistä marja-aroniaa. Hyviä puolia oli paljon: kasvaa sopivan korkuiseksi, kaunis läpi vuoden, upea syysväritys, marjat käyttökelpoisia (itse en tosin pidä marja-aronian mausta). Mutta sitten se suurin huono puoli oli se, että marjat (vaikka ovatkin syötäviä) keräävät lintuja, jotka sitten mitä todennäköisemmin kakkivat tuon talon välikön oikeenkin mukavan näköiseksi. Naapurin talo kun rapataan vielä valkoiseksi, niin emme halunneet että lintuparvi tekee asioitaan heidän valkoisille seinilleen. Ja hei, tokihan niitä lintuja nyt parveilee muutenkin, mutta jos nämä marjat toimivat houkuttimena, niin parempi ehkä katsoa marjattomia vaihtoehtoja. 

Kiiltotuhkapensas

Korkeus: 150–200 cm.

Lehdistö: Kiiltävä, tummanvihreä, syysväri upean keltainen–punainen.
Kukinta: Lähes huomaamattomat vaaleat kukat alkukesällä.
Marjat: Kypsinä mustat marjat ovat syömäkelvottomat.
Kasvupaikka: Aurinko–puolivarjo; alusta kuiva–tuore, keskiravinteinen ja läpäisevä.
Vyöhykkeet: I–V.
Taimiväli: 70 cm.
Leikkaus: Vanhat yksittäispensaat nuorennetaan mieluiten harventamalla varhain keväällä, mutta aidat uusitaan alasleikkaamalla.

Pohdimme yhtenä vaihtoehtona kiiltotuhkapensasta, joka on yksinkertaisen kaunis vaihtoehto. Koska meillä molemmilla oli edellisissä kodeissamme kokemusta kiiltotuhkapensaasta pensasaitana, totesimme kuitenkin, että se on meille ehkä liian vaatimattoman näköinen vaihtoehto varsinkin kukintojen osalta.

Isotuomipihlaja

Isotuomipihlaja: Ilmastollisesti hyvin kestävä perinteinen laji viihtyy tavallisessa keskiravinteisessa puutarhamaassa auringossa ja puolivarjossa. Leikattuna se ei kuki eikä siemennä, jolloin se ei voi levitä luontoon. Vapaasti kasvavasta pensaasta tulee jopa 6 metriä korkea.

Isotuomipihlaja pääsi meillä ihan loppusuoralle asti. Pidimme sen kukinnoista ja siitä ettei se leikattuna leviä. Isännät kuitenkin torppasivat tämän vaihtoehdon siitä syystä, että isotuomipihlaja voi kasvaa aivan valtavaksi ellei sitä leikkaa säännöllisesti. Toki pensasaitaa pitää huoltaa joka vuosi, mutta totesimme ettemme ihan hirveää leikkausurakkaa välttämättä  joka vuosi jaksa muiden pihahommien lisäksi. 

Lännenheisiangervo 

Korkeus: 200–300 cm.

Lehdistö: Rehevä, syysväri yleensä keltainen.
Kukinta: Kellanvalkoiset kukat avautuvat kesä–heinäkuussa.
Hedelmät: Loppukesällä oksilla erottuvat punaruskeat siementuppilot, jotka jäävät kiinni oksiin talveksi.
Kasvupaikka: Aurinko–varjo, kuiva–kostea, keskiravinteinen.
Vyöhykkeet: I–V(VI).
Taimiväli: 90 cm.
Leikkaus: Pensas kestää hyvin alasleikkauksen ja sopii leikattaviin aitoihin.

Terve, nopeasti kasvava lännenheisiangervo on ”jokapaikan” suoja- ja aitapensas. Se sietää tiesuolaa, tuulta ja seisovaa vettä sekä uusiutuu nopeasti alasleikkauksen jälkeen.

Naapurin emäntä löysi tämän lännenheisiangervon ja tykästyimme siihen. Niinpä tämä pensaslajike pääsi aina finaaliin asti ja siitä pyydettiin tarjouksia. Lännenheisiangervosta saimme kuitenkin taimitarhoilta palautetta, että se vaatii paljon alasleikkausta koska on varsin voimakaskasvuinen. Vahvat pystykasvuiset versot versoavat paljon ja tekevät aidasta helposti leveän. Niin, muttakun me ei haluta leveää pensasaitaa...argh, että voi olla hankalaa!

Kellokuusama

Korkeus: 200 cm.
Lehdistö: Siro. Syysväri vaihtelevan kelta-punainen.
Kukinta: Runsaslukuiset vaaleanpunaiset pikkukukat tuoksuvat voimakkaasti. Pensas kukkii 2–3 viikkoa heinäkuun alusta alkaen.
Kasvupaikka: Lämpimän aurinkoinen tai puolivarjoinen, kuiva–tuore, runsasravinteinen ja hyvin vettä läpäisevä.
Vyöhykkeet: Ia(Ib).
Taimiväli: 90 cm.

Leikkaus: Vähäinen leikkaustarve. Vanha pensas nuorennetaan harventamalla heikoimpia ja vanhimpia versoja keväällä.

No sitten löysimme kuusamat. Ja Kellokuusama vei meidän sydämen ihan täysillä. Siitä tuli meidän ykkösvaihtoehto. Vai mitä ootte mieltä? Onhan se vaan yksinkertasen kaunis, pensaan korkeus juurikin sopiva, syysväritys upea, helppohoitoinen. Ihan täydellinen, näin luulisi, paitsi että..

Taimitarhasta sanoivat että on todella talvenarka. Versot paleltuvat talvisin aina maantasalle, josta taimi kyllä versoaa keväällä uudestaan. Mutta tämä tarkoittaisi käytännössä sitä, ettei meidän rajalla olisi talvella pensasaitaa. Tai siis edes niitä pensasaidan paljaita oksistoja rajaamassa tontteja. Hohhoijaa..

Voitte kuvitella turhautumisen määrää! Onneksi asiasta meitä valistanut taimitarhan isäntä osasi ainoana ehdottaa myös jotain toista pensasvaihtoehtoa. Nimittäin Mustilan hortensiaa. Ootteko kuullut?

Mustilan Hortensia

Korkeus: 250 cm.
Lehdistö: Myöhään keväällä puhkeava, terve lehdistö. Syysväri yleensä keltainen.
Kukinta: Kartiomaiset, muodoltaan syreeniä muistuttavat kukinnot ovat osittain steriilejä. Kukinta alkaa Etelä-Suomessa jo heinä–elokuun vaihteessa, Kainuun korkeudella pari viikkoa myöhemmin.
Kasvupaikka: Aurinko–varjo, tuore, runsasravinteinen, hapan ja hyvin vettä läpäisevä. Pensas kukkii runsaasti jopa varjossa, mutta siimeksessä kukinta on myöhäisempää kuin auringossa.
Vyöhykkeet: I–V.
Taimiväli: 90 cm.
Leikkaus: Vuosittainen leikkaus keväällä tekee kukinnasta runsaan ja kukinnoista suuria. Koska hortensiat versovat niukasti vanhasta puusta, niitä ei pitäisi leikata alas kovin usein. Tämän FinE-lajikkeen emopensas on peräisin Mustilan Arboretumista. Kukinto on pysty ja pitsimäinen, sillä vain osa kukista on isoja steriilejä kukkia. Pensas kukkii runsaasti ja pysyy kaunismuotoisena ilman vuosittaista leikkausta. Syksyyn saakka kukkiva iso pensas viihtyy kalkitsemattomassa maassa ja kukkii jopa varjossa.

Ja niin meille tuli Mustilan hortensiasta 40m pitkä pensasaita. Wuhuu! Istutustalkoot pidettiin syyskuun lopulla reilu pari viikkoa sitten ja täytyy sanoa että kylläpä muuttui tonttiemme välisen tilan fiilis. 

Tonttiemme välinen tila "before"

Ja Mustilan Hortensialla varusteltuna "after"-kuva

Isäntä teki samalla sokkelin ympärille naapurin terassilautojen jämäpaloista ns. puiset sokkelikaistat, jotka maalattiin ympäristöystävällisellä ja myrkyttömällä mustalla maalilla. Näihin sokkelikaistoihin on tarkoitus tilata keskikokoisia pyöreitä kiviä jossain vaiheessa ensi kevättä reunustamaan taloa. 

Samalla muokkasimme talon pohjoispuolen maanpintaa ja istutimme sinne myös nurmikon siemenet. Saavat itää talvea vasten. Pihapuuhastelu näin syksyisin on kyllä kivaa. Ja aiettä, miten sitä nauttiikaan kun saa jotain näinkin konkreettista aikaiseksi.

Puuaidastamme sitten oma juttunsa myöhemmin :)

* taimien tarkemmat tiedot ja kuvat www.suomalainentaimi.fi -sivustolta