keskiviikko 12. helmikuuta 2014

Unikoulua ja talotoimittajien kilpailutusta

Viime postauksesta on taas jo vierähtänyt kuukauden päivät. Huhhuijaa, että aika rientää! Paljon on tässä ajassa tapahtunut. Saimme tammikuun lopussa talon pohjapiirustuksen sekä julkisivukuvat vihdoin kuntoon, ja nyt ne ovat sitä mitä haluamme. Täytyy sanoa, että olin ja olen yhä näistä kuvista todella innoissani!

Ohessa alla yksi julkisivukuvista, josta käy ilmi talon toisen päädyn kellariratkaisumme. Kellarin yläpuolella itäänpäin on talon sisäänkäynti, jota varten joudumme rakentamaan rappuset. Tämä julkkari on etelään, eli aurinko paistaa täältä koko päivän, ja talon ikkunoista kuvassa näkyvät olohuoneen sekä vanhempien makuuhuoneen toinen ikkuna.




Talomme on hyvin yksinkertainen ja linjakas. Puuverhoilu tulee olemaan tumma, jopa mustanpuhuva ja kuvassa näkyvät pergolan katoksen poikkipuut sekä talon rimoitukset tulevat olemaan puunvärisiä. Katto tulee olemaan tummanharmaa. Tummaa, tummaa kuin emännän silmänaluset konsanaan.

Tällä hetkellä agendalla on kuopuksen unikoulu ja kilpailutuksia sen tuhannen toimijan osalta. Emäntä on nukkunut viimeisen puoli vuotta max 2-3h pätkissä. Kuopus on syönyt koko pienen elämänsä jokseenkin tiheään, n. 5-6 kertaa yössä ja emännän unen laadusta ei voi paljoa puhua. En tiedä miten olen jaksanut, pakosti kai. Tämän syndrooman saturaatiopiste alkoi olemaan siinä määrin saavutettu, että jotain oli tehtävä. Raksan kanssa illat ovat ainoata aikaa edistää ja keskustella päätettävistä asioista, ei auta että painaa päänsä jo ilta kasilta tyynylle, koska väsyttää, ehei. Isännän ehdotuksesta unikoulu pidetiin viikonloppuna ja sen seurauksena kuopus syö nyt max. 2 kertaa yössä ja emäntä sai ensimmäistä kertaa nukuttua 6h putkeen unta. Aivan ihanaa! Toki takapakkiakin tuli toissa yönä, mutta nähtävästi vain protestimielessä. Tiukka linja pidetään ja uskon että viikon päästä ollaan jo suht normaaleissa öissä. Näin ainakin toivon. Suosittelen kaikille samassa tilanteessa oleville äideille, ei meidän kuopuksella nälkä ollut. Sen tämä koulu todisti täysin. Hellyyden ja läheisyyden kipeyttä ehkä enemmänkin.

Unen määrä ja laatu, ja sen arvostus nousevat arvoon suurimpaan ruuhkavuosien aikaan. Sitä suurempi merkitys, kun pitäisi arjen harrastusten ja pyörittämisen lisäksi rakennuttaa uutta kotia. Siitä päästäänkin tulevan kotimme kilpailutukseen. Nimittäin isäntä laittoi talopakettifirmoille reilu viikko sitten tarjouspyynnöt sisään. Tarjousten deadline on tällä viikolla ja kolme tarjousta on jo saatu. Kilpailutuksessa on mukana noin kymmenen talopakettifirmaa, jotka tekevät tai "mainostavat" tekevänsä myös yksilöllisiä, räätälöityjä taloja. Talopakettifirmoista sitten lisää seuraavassa postauksessa.

Tällä hetkellä meillä on meneillään aika monta kilpailutusta:

a) Talopakettitoimijat
b) Maanrakennus firmat 
c) Sähkösuunnittelijat
d) LVI-suunnittelijat
e) Takka
f) Maalämpöpumput

Työnjako on seuraavanlainen: Isäntä hoitaa kommunikoinnin ja tarjouspyynnöt toimijoihin päin, Emäntä tekee yhteenvedot ja vertailut saatujen tarjousten perusteella. Vapaa-ajan vietto-ongelmia? Ei suinkaan.

2 kommenttia:

  1. Millaisen unikoulun piditte? Kyselen jo tulevaisuuden varalle valmiiksi... :)

    VastaaPoista
  2. Sovittiin isännän kanssa että 4h on syöttöjen minimiväli, sillä lähdettiin liikkeelle. Maitoa ei saanut jos sattui heräämään alle 4h edellisestä syötöstä. Rauhoteltiin sylissä, siliteltiin ja tassuteltiin takaisin uneen. Isäntä nukkui siis kuopuksen kanssa koko viikonlopun. Jotkut käyttää tuttia, mutta sitä ei meillä huolita. Tosin täytyy muistaa ettei kaikki lapset ole näin huonoja nukkumaan. Tiedän pikkuisia jotka vetelee 6-8 tuntia putkeen jo muutaman kuukauden iässä. Meillä molemmat on ollu huonoja nukkumaan, tosin kuopus näillä tankkauksilla huonompi. Ehkä se tästä paranee, toivon kyllä kovasti. Tsemppiä Sara teille loppumetreille, oman lapsen syntymä on jotain niin ihmeellistä että sitä on sanoin vaikea kuvata.

    VastaaPoista

Kaunis kiitos kommentistasi,